27.6.1995

Vaatimukset Helsingin raastuvanoikeudessa

A kertoi raastuvanoikeudessa avioerohakemuksessaan, että raastuvanoikeus oli avioeron ensimmäisessä vaiheessa 19.11.1992 antamallaan päätöksellä määrännyt A:n ja B:n 14.4.1979 syntyneen lapsen C:n asumaan A:n luona ja velvoittanut B:n suorittamaan A:lle elatusapua C:tä varten 800 markkaa kuukaudessa. Kun A:lla ei ollut tuolloin ollut tarkkaa käsitystä B:n tuloista, oli elatusapu määrätty alhaiseksi. A oli yhteisestä taloudesta muutettuaan joutunut maksamaan 2 255,25 markan määräistä vuokraa helmikuusta 1993 ja B oli jäänyt asumaan puolisoiden yhteiseen omakotitaloon. Omakotitalon myynti oli viivästynyt siitä, mitä alunperin oli ajateltu. C:llä oli sairauden vuoksi jatkuva lääkitys, josta samoin kuin hänen harrastuksistaan aiheutui kustannuksia. Puolisoiden taloudellisissa oloissa oli siten tapahtunut sen kaltainen muutos, että elatusapua oli korotettava. Sen vuoksi A vaati, että elatusavun määrä korotetaan 2 000 markkaan kuukaudessa.

B kiisti vaatimuksen perusteettomana katsoen, ettei asianosaisten taloudellisissa oloissa ollut tapahtunut lain tarkoittamia oleellisia muutoksia. B oli hoitanut yksin puolisoiden lainat ja kiinteistöstä oli ollut kuluja. Kohonneet asumiskustannukset olivat väliaikaisia, koska yhteinen omakotitalo oli tarkoitus myydä. Myös C:n lääkekulut olivat väliaikaisia. B:n tulot olivat nyt pienemmät kuin elatusapua vahvistettaessa.

Raastuvanoikeuden päätös 5.10.1993

Raastuvanoikeus lausui, ettei se pitänyt A:n muuttoa vuokra-asuntoon ja siitä aiheutuvia kuluja lain tarkoittamana olennaisena olosuhteiden muutoksena ottaen huomioon sen, että myös B:llä oli asumisestaan kuluja ja hän oli maksanut puolisoiden yhteistä asuntolainaa yksin. A:n tietämättömyyttä puolisonsa tuloista elatusapua määrättäessä raastuvanoikeus ei myöskään pitänyt perusteena elatusavun muuttamiselle. Edelleen raastuvanoikeus ei katsonut lapsen sairauskustannusten kohonneen siinä määrin, että niitä voitaisiin pitää olennaisena olosuhteiden muutoksena, ottaen huomioon myös sen, että B oli osallistunut näihin kustannuksiin.

Edellä kerrotulla perusteella raastuvanoikeus katsoi, ettei niissä olosuhteissa, jotka otetaan huomioon elatusapua vahvistettaessa, ollut tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että raastuvanoikeuden 19.11.1992 antamaa päätöstä C:lle tuomitusta elatusavusta olisi syytä muuttaa. Tämän vuoksi raastuvanoikeus lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n nojalla hylkäsi hakemuksen elatusavun muuttamisen osalta.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.6.1994

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että huomioon ottaen sekä C:n että B:n olot C:lle maksettavan elatusavun korottamista oli pidettävä kohtuullisena. Kohtuullisena elatusavun määränä oli 5.10.1993 alkaen pidettävä 1 500 markkaa kuukaudessa, mikä B velvoitettiin lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n 3 momentin nojalla maksamaan C:lle.

Perustelut

Hovioikeus on lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n 3 momentin nojalla korottanut B:n lapselleen C:lle maksettavaksi tuomitun elatusavun määrää ja maininnut perusteena ainoastaan, että huomioon ottaen sekä C:n että B:n olot elatusavun korottaminen on kohtuullista. Hovioikeus ei ole maininnut niitä seikkoja, joiden perusteella se on katsonut korottamisen olevan kohtuullista. Hovioikeuden ratkaisu ei täytä oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n vaatimuksia tuomion perustelemisesta.

Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus ottaa jutun välittömästi ratkaistavakseen.

Lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan vahvistetun elatusavun määrää voidaan muuttaa, mikäli niissä olosuhteissa, jotka lain 1 - 3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Mitä 1 momentissa on säädetty, sovelletaan 3 momentin mukaan vastaavasti, jos elatusapua koskevan sopimuksen harkitaan olevan kohtuuton. Viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan elatusapua koskevan sopimuksen muuttamista silloin, kun elatusapu on alunperin ollut kohtuuton. Tätä säännöstä voidaan soveltaa myös tuomioistuimen vahvistamaan elatusapuun silloin, kun elatusapu ei ole perustunut elatusavun tarpeen selvittämiseen vaan esitetyn vaatimuksen myöntämiseen.

Elatusapua 19.11.1992 vahvistettaessa ei ole esitetty selvitystä elatusavun määrään vaikuttaneista asianosaisten olosuhteista. Raastuvanoikeus on vahvistanut maksettavaksi A:n vaatiman ja B:n myöntämän määrän. Elatusavun vahvistamisen jälkeen olosuhteissa on tapahtunut raastuvanoikeuden päätöksestä ilmeneviä muutoksia, jotka eivät ole olleet niin olennaisia, että elatusavun muuttamista olisi C:n ja B:n olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. C ei myöskään ole näyttänyt, että 19.11.1992 vahvistettu elatusapu olisi sitä vahvistettaessa ollut kohtuuton.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Raastuvanoikeuden päätöksen lopputulos jätetään pysyväksi. B ei ole kuitenkaan saava takaisin, mitä hän on hovioikeuden tuomion nojalla ehkä jo suorittanut C:lle.